Taivaanrannan maalari

Pieni helpotuksen huokaus, tosin ei ihan tarpeeksi kuitenkaan. Töissä oli lähes yhtä stressaavaa, kuin mitä muinakin päivinä, mut pari pikkujuttua helpotti. Iltaa kohden oli muutenkin parempi fiilis. Pari ihmissuhdejuttua mistä olin vähän stressannu (joo ei pitäis, ainakaa näissä tapauksissa), helpotti. En ees oikeen taas ollu tajunnutkaan kuinka paljon mieltä vaivas noi jutut, ennenkun helpotti olo. Ehkä nyt on taas muutaman päivän ihan hyvä fiilis, pääsee kolmeks päiväks vapaallekin.

Kaivopuiston rannasta eiliseltä.

Kysyin yks päivä työkaverilta, et miten ihmiset jaksaa tavallista arkielämää. En tiiä oonko sitten vaan tosi keskenkasvunen enkä ymmärrä et sellasta elämä on, mut tylsistyn tosi helposti. En kestäis jos ois joku 8-16 duuni mis kaikki päivät olis samanlaisia, ihan liian hajottavaa sellanen. Oon tosi tyytyväinen siitä, että oma työ on vaihtelevaa ja työajat muuttuu. Parasta on arkivapaat, vaikka sitten onkin lauantaisin töissä välillä.

Niinku tossa yks päivä kirjottelinki, on tosi tylsää käydä vaan töissä ja tulla kotiin. Taino en mie tässä nyt oo kotiin tullu töistä vielä yhtenäkään päivänä tällä viikolla, keskustaan suunnannut Surutan kanssa samantien. Eilenkin käytiin vaan istuskelemassa kaivopuiston rannassa mattolaiturilla, vähän raitista meri-ilmaa. Tietenkään toi nyt ei oo tehny erikoisen hyvää unirytmille tai unen määrälle koko viikossa, kun myöhäinen kotiintulo joskus 11 jälkeen aiheuttaa myös sen, että nukkuminen tapahtuu siitä parin tunnin päästä vasta...

Tämmönen pieni tilannepäivitys perjantaiaamuun :)