Juhannus

Juhannus meni aika rauhallisissa merkeissä. Sinänsä ei kovin yllättävää, koska kammoksuin jo etukäteen koko tapahtumaa. Ei ollu missään vaiheessa mitenkään erikoista fiilistä tai halua ruveta juhlistamaan erikoisemmin. Mielummin ajattelin vain kyseessä olevan normaalia pidempi viikonloppu, ja ihan hyvin se sitten loppujen lopuksi menikin.

Kaikesta huolimatta torstaina, sekä perjantaina tuli puistohengailtua ja istuttua terassilla parien kavereiden kanssa. Oli aika jees. Oli kivaa ja lämmintä ja aurinkoista. Lauantaina vesisateen saavuttua ei sekään haitannut. Makasin sisällä ja katsoin muutaman leffan, sekin kelpasi. Olin kaivannut tältä pidennetyltä viikonlopulta lepoa ja rentoutumista, joten siinähän nekin tulivat sitten :)



Huomenna olis taas aika suunnata kohti uutta työviikkoa. Semipitkiä päiviä taas tiedossa, mutta eipä tuo haittaa. Edelleen on hyvät fiilikset duunin suhteen, onneks. Muutenkin jaksaa taas vähän paremmin hymyilyttää elämän kulku, vaikka edelleen kummastelen eräiden ihmisten käytöstä. Toisaalta sit taas kun miettii, niin eipä niitä huonostikäyttäytyviä ihmisiä tosiaan kovinkaan paljon elämäänsä kaipaa. Ei kenenkään oo väkisin pakko olla kaveri, ei ainakaan miun kanssa. Vaan silti häiritsee... No, ehkä nekin ihmettelyt joskus selviää. Sitä ennen nautin sit vähän kivempien ihmisten seurasta :)

Kivat viikonalut kaikille. ps. Muokkailin tunnisteita näihin uusimpiin teksteihin nyt ainakin aluksi, ehkä vanhempiikin jossain vaiheessa. Jos alkais vaikka käyttää.

Viikonloppu (ruoka)kuvien muodossa

Perjantaihin on taas päästy, ja vasta nyt palaan aiheeseen edellinen viikonloppu.. Noh, eipä tässä kauheesti oo taas sisällä koneella tullut istuttua, kun on ollut kivoja kelejä. Useempana päivänä suoraan töistä keskustaan pyörimään. Viikonloppu tosiaan vierähti kotiseudulla ja kesämökillä. Mökkiä oltiin koko perheen voimin maalaamassa, vaikka ei kyllä ihan valmista tullut. Viikonloppu oli kaikin puolin tosi jees ja jäi hyvä fiilis. Eipä oltu taas nähty kaikkien sisarusten kanssa ku varmaan jouluna viimeeks, niin oli tosi kiva viettää aikaa yhdessä pari päivää.


Mökin maalailun lisäks tuli tietysti syötyä hyvin ja saunottua. Veli savusti haukea, mikä maistu kyllä ihan törkeen hyvältä ottaen huomioon että oli kuulemma eka kerta savustamisessa.

Ketään ei kyllä oikeesti kiinnosta mitä mie oon syönyt viikonloppuna, mutta noi nyt niinku vahingossa tuli kuvitukseks tähän, niin... :D Olipahan hyvää.




Tonne puumajaan ei kyllä enää oo kiipeeminen, tulis ihan varmaan alas. Veli kyllä sano käyneensä viime kesänä kurkkimassa sieltä ovelta sisään, mutta ei uskaltanu kokeilla lattian pitävyyttä. Joskus muksuna kismitti tosi paljon ku veljet meni puumajaan ja nyki sillon vielä siinä olleet köysitikkaat ylös, enkä päässy mitenkään mukaan... Oli rankkaa olla pikkusisko :D

Mitähän sitä tänäviikonloppuna sitten keksis. Ainaki yhtä kaveria pitäs nähdä, kun tulee Helsinkiin käymään :) Vois myös taas vähän avautua elämän tylsyydestä, mutta jätän toiseen kertaan..

We sing in our dreams

Helpotuksen huokaus, ainakin hetkeksi. Tällä hetkellä istun junassa, matkalla kotiseudulle ja testaanpa ajan kuluksi puhelimella postaamista. Tuntuu itse asiassa jostain syystä hyvältä päästä pois hetkeksi Helsingistä. Pari päivää mökillä ja poissa arkisista maisemista rentouttaa varmasti. Maanantaina palaan takaisin kotiin Maunon kanssa taas.

Taivaanrannan maalari

Pieni helpotuksen huokaus, tosin ei ihan tarpeeksi kuitenkaan. Töissä oli lähes yhtä stressaavaa, kuin mitä muinakin päivinä, mut pari pikkujuttua helpotti. Iltaa kohden oli muutenkin parempi fiilis. Pari ihmissuhdejuttua mistä olin vähän stressannu (joo ei pitäis, ainakaa näissä tapauksissa), helpotti. En ees oikeen taas ollu tajunnutkaan kuinka paljon mieltä vaivas noi jutut, ennenkun helpotti olo. Ehkä nyt on taas muutaman päivän ihan hyvä fiilis, pääsee kolmeks päiväks vapaallekin.

Kaivopuiston rannasta eiliseltä.

Kysyin yks päivä työkaverilta, et miten ihmiset jaksaa tavallista arkielämää. En tiiä oonko sitten vaan tosi keskenkasvunen enkä ymmärrä et sellasta elämä on, mut tylsistyn tosi helposti. En kestäis jos ois joku 8-16 duuni mis kaikki päivät olis samanlaisia, ihan liian hajottavaa sellanen. Oon tosi tyytyväinen siitä, että oma työ on vaihtelevaa ja työajat muuttuu. Parasta on arkivapaat, vaikka sitten onkin lauantaisin töissä välillä.

Niinku tossa yks päivä kirjottelinki, on tosi tylsää käydä vaan töissä ja tulla kotiin. Taino en mie tässä nyt oo kotiin tullu töistä vielä yhtenäkään päivänä tällä viikolla, keskustaan suunnannut Surutan kanssa samantien. Eilenkin käytiin vaan istuskelemassa kaivopuiston rannassa mattolaiturilla, vähän raitista meri-ilmaa. Tietenkään toi nyt ei oo tehny erikoisen hyvää unirytmille tai unen määrälle koko viikossa, kun myöhäinen kotiintulo joskus 11 jälkeen aiheuttaa myös sen, että nukkuminen tapahtuu siitä parin tunnin päästä vasta...

Tämmönen pieni tilannepäivitys perjantaiaamuun :)

Torstai on toivoa täynnä.

Vai onkohan sittenkään? Päätin äskettäin, että tänään keksin positiivista kaikista jutuista, kun meinaa kääntyä mieli negatiiviseksi. Pihalla on harmaata ja ankean näköistä, muttei kuitenkaan sada. Sinänsä positiivista, mutta negatiivista kuitenkin. Sain nimittäin uudet hienot saappaat, ja tahtoisin jo käyttää niitä, mutten voi jos ei sada vettä. Alunperin mielessäni olivat punaiset saappaat, ei ees välttämättä Hait, mutta kun noihin turkooseihin törmäsin niin valinta oli selvä. Mielestäni kyllä aika suolainen hinta kumisaappaista, mutta tällä kertaa meni jonkun muun rahat kun omat :D

Kuten sanottua, töissä on vähän stressaavaa (Eikai tää mikään yllätys pitäs kenellekään olla...) mutta tänään yritän olla sielläkin hyvillä fiiliksin ja stressaamatta. Sopii toivoa, ettei stressinaiheita tule enää lisää sieltä suunnalta. Positiivista on myös, että tänään on jo torstai eli huomenna on viikon vika työpäivä! Jeij. Lauantaiaamuna suuntaankin sitten tosiaan kotikotiin viikonlopuksi.

Äiti kävi täällä tuossa alkuviikosta ja vei kissan mukanaan, tuon sitten hänet kotiin samalla kun tuun ite viikonlopun jälkeen. Maukka on viimeeks ollu joulukuussa pois kotoa, joten nyt on kyllä ollu totuttelemista tähän hiljaisuuteen. Eilenkin kun tulin kotiin, olin jo odottanut vähän että siellä viikset näkyis heti ovenraosta rappukäytävään, mutta ei ollut ei :( Nyt ainakin huomaa miten tärkeä sekin pieni otus miulle on, kun on ankeeta ilman sitä.

Paljon olis asiaa tällä hetkellä, mutta myöhästyn vielä töistä tätä menoa jos en nyt lopeta kirjottamista... Palaamisiin siis. Kivempaa päivää kaikille ja itselleni myös!

Fake smiles, seen them all, I just don't need it

Pienimuotoista turhautumista on taas havaittavissa. Töitä, kotiin, ruokaa, nukkumaan. Töitä, kotiin, ruokaa... ja niin edelleen. Viime viikolla kuusi päivää putkeen, lauantai-iltana viihteelle. Oli yllättävän kivaa, mutta... no, paluu arkeen on edessä taas huomenaamulla. Iltavuoro töihin ei houkuta tällä hetkellä yhtään. Positiivista lienee se, että tällä viikolla töitä on ainoastaan neljänä päivänä, jonka jälkeen suuntana on taas kotikulmat ja kesämökki. Sopii toivoa hyvää säätä, aurinkoa ja hyvää ruokaa. Rentoutumista tuskin on erityisen paljoa luvassa, ohjelmassa olisi nimittäin kesämökin maalaus, mutta eri maisemissa kuitenkin pari päivää ja jonkun muun tekemien ruokien äärellä.




Mistäköhän tämä turhautuminen sitten edes oikeastaan johtuu, sitä en osaa sanoa. No, kuten sanottua, en halua jumiutua liikaa paikalleni, vaan pidän siitä, että jotain uutta on koko ajan menossa. Olen ollut hyvinkin tyytyväinen elämääni melkeinpä koko alkuvuoden, koska jotain on kokoajan ollut menossa. Siitäkin huolimatta, että kesä on pikkuhiljaa vihdoinkin täällä ja on tehty kaikkea kivaa Surutan kanssa tänäänkin, tuntuu silti ahdistavalta. Toisaalta työpaikka ei enää ole ollenkaan niin uusi ja jännä kuin tähän asti se on kolmisen kuukautta ollut, joten rutinoituminen on todennäköisesti suuri syy ankeuteen. Hassua kyllä sinänsä, vaikka lähes päivittäin oppii jotain uutta ja lisää vastuutakin on luvassa. Silti vaan jotenkin... tylsistyttää. Vähän tuntuu kettuilulta, kun olen niin pitkään iloinnut olevani onnellinen omassa elämässäni ja ihan happyhappyjoyjoy pienistäkin jutuista. Vaikka onhan se jo monta kertaa huomattu, ettei mikään kestä ikuisesti ja kaikki hyvä loppuu aikainaan..


Tällästä avautumista tällä kertaa, ehkä ens kerralla parempi fiilis. Tietäs vaan että mitä kivaa sitä sitten taas keksiskään.

Feeling good.

Kesän eka suokkireissu, check! Onkohan olemassa parempaa tapaa viettää rento aurinkoinen sunnuntaipäivä, kuin Suomenlinnassa hengailu. Pikainen paattireissu kauppatorilta ja tuntuu kun ois jossain huikeesti kauempanakin. Teki oikeen hyvää rentoilla yks päivä ihan rauhassa, kun ties että luvassa on pitkä työviikko. Tälleen sateisena maanantai-iltana kun näitä kuvia kattoo, niin tuntuu melkein uskomattomalta ajatella edes, että noi on tosiaan ihan vasta eilen otettuja. Oltiin liikkeellä vasta myöhäisestä iltapäivästä iltaan saakka, mutta silti tarkeni hienosti sortseissa ja topissa. Ah, kesä ihan parasta.

Lauantai-iltana tuli käytyä avaamassa myös terassikausi. Tarkotus oli ottaa puistossa rauhassa pari, mutta vielä sitten ajauduttiin terassille. Punkkulasillisten ääressä viihtyi yömyöhään. Meininki tuntu hyvältä, vaikka oltiinkin kämppiksen kanssa omassa pöydässämme kaksin. Ihmiset oli jotenkin rentoja kaikki muutkin, ilmassa oikeinväreili hyvä fiilis.

Kai se on lopulta vastattava Ellalta saamaani haasteeseenkin.

1. Suurin intohimosi?

- En oikee tiiä, taidan olla aika laimee ihminen. Tykkään vähän kaikesta, enkä vihaa oikeen mitään. Eipä siis taida suuria intohimojakaan elämästä löytyä :D Oompa nolo. Lame. :D  

2. Mikä on paras luonteenpiirteesi ja mitä tulisi vielä kehittää?

- No kaikki! Enkä oo vielä löytäny mitään kehitettävää, ehheh :D Eivaan. Tuun aika helposti toimeen (lähes) kaikkien ihmisten kanssa jos vaan haluan, oon aika spontaani elämässäni tietyissä tilanteissa. Kärsivällisyydessä on aina kehitettävää, sekä voisin lakata murehtimasta (varsinkin etukäteen) joitain juttuja.  

3. Mitä et koskaan tulisi tekemään?

- Tää on iisi. Never say never. ;)  

4. Mitä olet aina halunnut tehdä? Ja miksi sitä et ole vielä toteuttanut?

- En nyt tiiä "aina", mutta haluisin kokeilla kaikkea jännää, enkä jumittua liikaa paikalleni. Matkustella (yksin sekä seurassa), hypätä benjin, hankkia koiran.. pääasiallisesti esteenä raha(ttomuus) ja väärät ajankohdat.  

5. Minkälaisen persoonan kanssa et tule toimeen?

- Noo, kuten sanottua, melkein kaikkien kanssa tuun. Muttamutta, liian itsekeskeiset ihmiset ärsyttää. Saa ja pitää olla itsekäs, mutta myös ajatella muitakin joskus.

 

6. Miten olet muuttunut ajankuluessa?

- Niin minkä ajan kuluessa? Viimeaikoina ainakin luulen oppineeni itestäni (sekä muutamista läheisistä) uusia puolia. Toisaalta oon aika sama ihminen vieläkin, verrattuna vaikka parin vuoden takaiseen. Siitä taakse päin en sitten ehkä kuitenkaan. Pientä aikuistumista on ehkä ollut havaittavissa omilleen muuton jälkeen, mutta vaan ihan pientä :D  

7. 7. ihanaa asiaa mitä tulee mieleen

- Kesä, suklaa, aurinko, jäätelö, kissa(t), hyvä ruoka, ystävät. nam.  

8. Postaukseen liittyen: mitä sana terveys sinulle merkitsee?

- Ei ainakaan omia elämäntapojani :--D Hyvää oloa omasta ruumiista ja mielestä. Ei-sairautta.  

9. Mitä kuuluu (sinun) onneen?

- Pienet ja isommat jutut. Tietynlainen vaihtelevuus elämässä, ettei oo liian tylsää. Tällä hetkellä ehkä toisaalta mietityttää, että oonko vähän pysähtynyt paikalleni. Pääasiassa kaikki on ihan kivasti jepajee, mutta... en tiiä.  

10. Jos pitäisi luopua jostain jokapäivisesta asiasta, mikä se olisi?

- Hmmh, mitähän jokapäivästä miun elämässä ees on. Voisin luopua työmatkoista haha. Emt, ei tuu kyllä mieleen mitään..

11. Minkä hyvän teon aiot tehdä tänään (kysymys olettaa aikomuksesi tehdä jotain) :D

-Aikomukseni ei oo tehdä kyl enää mitää. Sopiiks se, kun eilen otettiin japsituristeista ystävällisesti kuva että pääsivät koko sakki samaan kuvaan. Eikä ne ees pyytäny, vaan oltiin oma-aloitteisia! :)  

Pitäs tässä kai oikeesti keksiä uudet kysymykset joillekin seuraaville, mutta enpäs nyt haasta ketään :P

Paistaispa taas aurinko.

Lost in space

Kyllähän se on taas kuukausi humpsahtanut johonkin, tietäs vaan että mihin. Taino, tiedänhän mie, töissä se on mennyt. Lähiaikoina oon tehnyt melko paljon tunteja töissä, ja kyllähän se kelpaa. Sillä välin kevät on rynnistellyt hurjaa vauhtia ainakin Helsinkiin. Vastahan täällä oli loskaa ja kuraa joka paikka täynnä, nyt on jo hiirenkorvilla koivut ja pian kunnolla lehdessä. Aurinko paistaa ja eilen tarkeni parvekkeella melkeinpä ottaa aurinkoa.


Jossain työpäivien keskellä ehdin kotiseudulla pyörähtämään edellisenä viikonloppuna. Teki hyvää rentoutua pari päivää äidin jääkaapin ulottuvilla ja käydä mökillä saunomassa. Uimaankin uskalsin pulahtaa. Kuvasaldo tädin koirista jotka viihtyivät temmeltämässä mökillä kanssamme.

Lähipäivinä ois tarkotus vihdoin ja viimein tilailla tuolle vieressäni kovaan ääneen kehräävälle karvakasalle kiipeilypuu kattoon asti. On ollut mietinnässä jo pitkään, mutta en oo saanu aikaseks. Nyt on aika ryhdistäytyä ! Aamulla olis mentävä taas töihin, joten ehkäpä pikkuhiljaa nukkumaan päin. Palaan asiaan toivottavasti vähän nopeemmin kun tällä kertaa :D

Kävellä kenkäni pilalle

Kuvaoksennusta eiliseltä päivältä. Ohjelmassa oli American Carshowta, syömistä Amarillossa, kävelyä kaivopuistossa ja elämistä hetkessä. Illalla innostuttiin vielä syömään lettuja, melkein vahingon kautta päädyttiin takaisin keskustaan käymään kaupassa. Loistava tapa viettää vapaa sunnuntai.

Autoja tuli kuvailtua vähän enemmänkin kun kuvasaldo antaa olettaa, mutta enpä jaksanut niitä tänne alkaa latoa, muutama yksityiskohta ainoastaan. Suurimmassa osassa kuvia oli vielä niin paljon muitakin ihmisiä, että helpommalla pääsee kun ei niitä nettiin latele ollenkaan :)



Aurinkoinen ja suhteellisen lämmin sää oli saanut paljon muitakin ihmisiä liikkeelle, enkä yhtään ihmettele. Vaikka talvi tuntui ainakin näin jälkikäteen ajatellen jääneen melko lyhyeksi, on kevät silti ihana kylmän ja pimeän aikajakson jälkeen, miksipä siitä ei sitten nautittaisi kunnolla.
Scandinavian Music Groupin biisi Valmis, josta otsikkokin on otettu, sopi kevätpäivään jotenkin tosi hienosti.



Huomasi kotiintultua, että kissa oli ollut koko päivän yksin, piti olla keittiössä seuralaisena tottakai lettujen tekemisen ajan. Onneksi meillä ei pahemmin tuota ruokapöytää sen sananmukaisessa merkityksessä käytetä, niin eipä haitannut karvakaverin hengailu siinä kovin erityisesti.



Pitkän päivän jälkeen lopulta reilusti yli puolenyön jälkeen nukkumaan päästyäni uni tuli melko äkkiä. Päivä oli kiva, mutta lopulta aika uuvuttavakin :) Mitähän kivaa sitä tänään vielä keksitään... :)

Ulkona kesäyö satoi kasvoille kyyneleitä.

Otsikon biisi on ollut viimepäivinä kovasti soitossa, ja vaikkei sen sanoma ole ihan vielä ajankohtainen niin sielläpähän on. Eikä siihenkään kauan mene. Kevät on kivakiva juttu, mutta aika juoksee ihan liian äkkiä ! En suostu uskomaan, että 1/4 tästä vuodesta on jo mennyttä. Huhtikuu on ihan parin tunnin päässä ja kevät huikeen pitkällä. Kylmäähän tässä on tällä viikolla ollut, mutta silti hymyilin tänäänkin töistä tullessa kun sai tallustella menemään puhtaalla hiekattomalla asvaltilla. Vasta hetki sitten lunta oli ihan liikaa jokapaikassa ja vielä tuli lisää, nyt se alkaa olla kadonnut kaikkialta. Tykkään kovasti.



Viime viikonloppuna olin kotikulmillani ja meillä olikin pienimuotoinen perhejuhla, kuvasaldo on sieltä. Loppujenlopuksi tuli otettua aika vähän kuvia, puhumattakaan onnistuneista otoksista. Kyllä tuon kameran kanssa on vielä harjoittelemista. Käytössä oli vielä lisäksi eri objektiivi kuin tuo omani, veljeltä lainattu. Olikohan se joku 18-xx mm, en kyllä nyt muista tarkemmin :(



Turkoosinvärinen rusetti oli ainut hankintani noihin juhliin. Samana aamuna ompelin ostamastani silkistä asusteen mustaan mekkoon, että saisi jotain väriä vähän asuun. Viikonlopun jälkeen kotiin palattuani sain myös ompelukoneen sekä saumurin itselleni tänne Helsinkiin. Tämän viikon ne ovat kyllä ihan rauhassa saaneet odotella vaatehuoneen nurkassa, vaikka niitä kovasti tänne olinkin jo odottanut. Mitähän ihmettä olen tehnyt koko viikon kun en ole niihin ehtinyt vielä kajoamaankaan? Töissä olen käynyt juu, mutta enpä oikein muuta erikoista ... Noh ehkäpä huomenna! Kuvasaldoa varmaankin luvassa jossain kohtaa tännekin :)

Jos mä suljen mun silmät ei oo mitään pahaa

Säädin vähän koko blogia leveämmäksi ja kikkailin. Kaksi kuvaa vierekkäin näyttääkin aika kivalta. Testailen millä kuvakoolla ne kaksi mahtuu vierekkäin, isommat kuvat on aina kuitekin kivamman näkösiä :)

Tauno ja Kalevi

Ihanaa kun kevät tulee. Aurinko paistaa ja lumet sulaa. Paitsi tänään, harmaata, kylmää ja märkää... Osittain kevään kunniaksi kotiin muutti kaksi uutta miestä torstaina. No okei, poikia ne vaan on. Tai ainakin siltä miusta tuntuu, joten siitä nimet.


Tauno eli dionaea muscipula ei ole ensimmäinen laatuaan miulla (Klonkku&Smeagol r.i.p.). Aikaisemmat lihansyöjäkasvit kuolivat talvehtiessaan jääkaapissa muutama vuosi sitten, kun sitä edellisen talvehtimisen olivat pärjänneet hienosti kylmäkellarissa. Nyt asun taas kerrostalossa ja löytyy kylmäkellari talvehtimista varten :) Kesäeloa varten on tarkoitus hankkia vielä minikasvihuone, mutta niitä ei ikeassa torstain reissulta löytynyt, joten myöhemmin se sitten.




Toinen uusi kasvi löytyikin em. Ikeasta. Bonsaipuun olen myös onnistunut tappamaan jo aikaisemmin, saapa nähdä miten tämän kanssa käy :) Tämän nimesin Kaleviksi jostain syystä. En tiedä moniko muu tätä harrastaa, mutta tottakai kasveilla pitää nimet olla! Näiden uusien lisäksi täällä asustaa myös Aasinkorva Leonardo eli Leo, sekä pienehkö rahapuu Richard. Jossain vaiheessa haluaisin kovasti myös peikonlehden, mutta ainakin Plantagenin 19,90 tuntuu melko suolaiselta hinnalta viherkasvista...
Lisäksi olisi kiva saada jostain tuntokasvin eli Mimosan siemeniä ja laittaa sellainen kasvamaan :) Ei tarvitsisi tyytyä ihailemaan sellaista kasvitieteellisessä puutarhassa.

Nyt taidan jatkaa iltaa sipsipussin ja dipin kera, huomenna on ansaittu vapaapäivä! (ja ajattelin siivota....)

Happy up here

En tiedä kuka minua (tai ketään muutakaan) oli yrittänyt huijata jostain niinsanotusta herkuttomasta helmikuusta, sillä kaukana tää on siitä ollut. Vähän normaalia vähemmän on tullut ehkä karkkia ostettua, mutta kuten kuvatkin kertovat, ei ilman ole pärjätty. Jostain nurkan takaa sitä on välillä jotain ilmestynyt, menneenä viikonloppunakin söin suklaakakkua ja suklaata muutenkin. Ai mikä itsehillintä?

Otsikkoon jotenkin myös viitatakseni, täytyy jatkaa, ettei sillä ja herkuttomuudella ainakaan ole mitään yhteistä. Tänään vain tuli taas jonkinlainen tajuaminen (uuden työpaikan myötä itseasiassa), että elämä on aika kivaa. Tuntuu, että melko pitkälti kaikki on omassa elämässäni raiteillaan. Tietenkin olisi aina pyrkimys täydellisempään onneen ja elämään, mutta täytyy sanoa että vaikka jotain tästä puuttuukin, niin aika paljon minulla silti on. Kaikki aikanaan, eikai tässä varsinaisesti kiirekään mihinkään ole.


Ovelasti raivokkaan näköinen kissa leikkiensä keskeltä tähän väliin, ettei seuraavan kuvan tajua sisältävän taas jotain syötävää. Sain vihdoin käyttööni joulukuussa valmistujaislahjaksi saamani kahvikupin ja lautasen. Olen joskus ikuisuuksia sitten ihaillut samannäköisellä kahvalla varustettua kahvikuppia, mutta en enää muista edes missä niitä olin nähnyt. Itseasiassa olin unohtanut kyseisten kuppien olemassaolon ennenkuin näin tämän kuppi-lautasparin käärittyäni ne paketista ulos. Olisihan noille kiva löytää kaverit jossain vaiheessa vaikkapa :)


Seuraava onnenhetkeni olkoon (kuin samaa sanomatonta linjaa jatkaakseni) ruokahetki. Palaillaan!

Sorry or Please

Hassua palata näinkin pitkän ajan jälkeen (tuntuu etten muusta tänne kirjottelekkaan kun palaamisesta tauon jälkeen, wipii), mutta ehkä tuo uusi lelu tuo innostusta. Saanko esitellä, uusi rakkauteni, Canon EOS 550D. Ero vaikkapa edellisen (valovuosia vanhan) postauksen kuviin pitäisi olla melkoisen huomattava... :



Ikävän testailun ja räpsimisen kohteeksi joutui kukapa muukaan kun tuo karvainen kanssaeläjä, kun en heti muutakaan keksinyt. Pihalla oli liian kylmä, että olisin edes harkinnut sinne lähtemistä. Pimeydestä ei pitäs tän kaverin kanssa olla enää haittaa, ainakaan näiden kuvien perusteella. Sisälläkin oli nimittäin melko hämärää.



Uuden kameran lisäksi tässä on melkosen moni asia tuosta alkusyksyn kirjoittelusta muuttunut. Meikähän valmistui kun valmistuihin joulukuussa, jonka jälkeen oli muutto ja töiden haku edessä. Helsingissä asustelen lapsuudenkaverin ja kissan kanssa tätä nykyä, ja enpä voi sanoa mitään negatiivista kyllä täällä asustelusta, mitä nyt hintataso tietenkin. Töitäkin irtosi, ei tosin oman alan hommia ainakaan vielä, mutta haku on päällä koko ajan.



Saapa nähdä josko sitä taas innostuisi vähän tästäkin :)