Erinäisten tapahtumien ansiosta päädyin taas miettimään elämää. Ihan vaikka vaihteen vuoksi, tuntuu taas siltä että on jollain tavalla pihalla omasta elämästään. Mikään ei oo varmaa, eikä pysyvää. Ihmisiä tulee ja menee, tällä kertaa ei kyllä menekään kai, mutta.. kummallista.
Vuosi sitten oli helppoa, kun oli selkeä suunnitelma. Koulu oli vielä hyvän matkaa kesken, eikä edes tarvinnut murehtia tulevaisuutta. Aina sitä välillä on miettinyt ulkomaita ja jatko-opiskeluja ja välillä taas työntekoa ja muuttoa vain Suomen sisällä toiseen kaupunkiin. Viimeaikoina se muuttokohdekaupunkikin on vaihtunut. Tänään mieleen palasi taas pieneksi kutkuttavaksi ajatukseksi opiskelu ulkomailla. Toisaalta opiskelu on kallista, joten työnteko olisi varmempaa. Tähän kaupunkiin en ole jäämässä toivottavasti joulukuun jälkeen, joten muutto ja työpaikan hankkiminen opiskelujen jälkeen sattuvat toki samaan. Siinähän sitä sitten pohtii, miten voi muuttaa toiseen (kalliimpaan) kaupunkiin, jos ei saa vielä töitä. Tai jos saa töitä, mutta onkin vielä asunnottomana.
Ystäviä ja kavereita asuu pitkin ja poikin Suomen maata, joten monikin kaupunki voisi olla vaihtoehto. Helsinki on jostain syystä aina ollut taustalla se ensimmäinen, mutta toisaalta Turkukin houkuttaa. Molemmilta suunnilta löytyy valmiiksi kavereita, joten ei siellä yksin olisi. Toisinkuin täällä tänään ja koko kesän. Luokkakaveritkin asuvat kaikki eri kaupungeissa, joten olo on tyhjä. Sosialisointi ajoittuu yleensä viikonlopuille ja nytkin menneenä viikonloppuna tapahtui paljon ja näin monia ihmisiä, mutta maanantai toi tullessaan tylsyyden. Enpä tänäänkään yksin ole ollut, mutta toisaalta tunnelma on ollut .. lattea. Saapa nähdä mihin se kääntyy, toivottavasti parempaan.
Onhan täällä tuo elämäni mies. Karvakasa. Rakkauspakkaus. Vaikka olis se koiranpentukin kiva.

Ainiin, eikö sirpaleiden pitänyt tuottaa onnea? Sitä odotellessa. Tai onneahan se on kai huonokin onni. Tuli vähän sählättyä tossa viikko sitten ja piti murtautua omaan kesämökkiin kun jätin avaimet sisään ... :D

Tämmönen maanantai tänään, toivottavasti viikko jatkuu paremmissa tunnelmissa. Ehkä sitä pikkuhiljaa taas keksii jotain ratkaisuja. Ei tässä varsinaisesti ees kiire oo, kun tuota koulua vielä puolisen vuotta jäljellä, mutta tavallaan häiritsee itteään kun ei tiedä mitä tehdä. Tuntuu, että kaikilla muilla on niin selkeet suunnitelmat ja päämäärät elämässä ...
Nyt tarvitsee kai hankkia unta. 4.30 herätys ei houkuttelis, mutta minkäs teet.