Juhannus

Juhannus meni aika rauhallisissa merkeissä. Sinänsä ei kovin yllättävää, koska kammoksuin jo etukäteen koko tapahtumaa. Ei ollu missään vaiheessa mitenkään erikoista fiilistä tai halua ruveta juhlistamaan erikoisemmin. Mielummin ajattelin vain kyseessä olevan normaalia pidempi viikonloppu, ja ihan hyvin se sitten loppujen lopuksi menikin.

Kaikesta huolimatta torstaina, sekä perjantaina tuli puistohengailtua ja istuttua terassilla parien kavereiden kanssa. Oli aika jees. Oli kivaa ja lämmintä ja aurinkoista. Lauantaina vesisateen saavuttua ei sekään haitannut. Makasin sisällä ja katsoin muutaman leffan, sekin kelpasi. Olin kaivannut tältä pidennetyltä viikonlopulta lepoa ja rentoutumista, joten siinähän nekin tulivat sitten :)



Huomenna olis taas aika suunnata kohti uutta työviikkoa. Semipitkiä päiviä taas tiedossa, mutta eipä tuo haittaa. Edelleen on hyvät fiilikset duunin suhteen, onneks. Muutenkin jaksaa taas vähän paremmin hymyilyttää elämän kulku, vaikka edelleen kummastelen eräiden ihmisten käytöstä. Toisaalta sit taas kun miettii, niin eipä niitä huonostikäyttäytyviä ihmisiä tosiaan kovinkaan paljon elämäänsä kaipaa. Ei kenenkään oo väkisin pakko olla kaveri, ei ainakaan miun kanssa. Vaan silti häiritsee... No, ehkä nekin ihmettelyt joskus selviää. Sitä ennen nautin sit vähän kivempien ihmisten seurasta :)

Kivat viikonalut kaikille. ps. Muokkailin tunnisteita näihin uusimpiin teksteihin nyt ainakin aluksi, ehkä vanhempiikin jossain vaiheessa. Jos alkais vaikka käyttää.

Viikonloppu (ruoka)kuvien muodossa

Perjantaihin on taas päästy, ja vasta nyt palaan aiheeseen edellinen viikonloppu.. Noh, eipä tässä kauheesti oo taas sisällä koneella tullut istuttua, kun on ollut kivoja kelejä. Useempana päivänä suoraan töistä keskustaan pyörimään. Viikonloppu tosiaan vierähti kotiseudulla ja kesämökillä. Mökkiä oltiin koko perheen voimin maalaamassa, vaikka ei kyllä ihan valmista tullut. Viikonloppu oli kaikin puolin tosi jees ja jäi hyvä fiilis. Eipä oltu taas nähty kaikkien sisarusten kanssa ku varmaan jouluna viimeeks, niin oli tosi kiva viettää aikaa yhdessä pari päivää.


Mökin maalailun lisäks tuli tietysti syötyä hyvin ja saunottua. Veli savusti haukea, mikä maistu kyllä ihan törkeen hyvältä ottaen huomioon että oli kuulemma eka kerta savustamisessa.

Ketään ei kyllä oikeesti kiinnosta mitä mie oon syönyt viikonloppuna, mutta noi nyt niinku vahingossa tuli kuvitukseks tähän, niin... :D Olipahan hyvää.




Tonne puumajaan ei kyllä enää oo kiipeeminen, tulis ihan varmaan alas. Veli kyllä sano käyneensä viime kesänä kurkkimassa sieltä ovelta sisään, mutta ei uskaltanu kokeilla lattian pitävyyttä. Joskus muksuna kismitti tosi paljon ku veljet meni puumajaan ja nyki sillon vielä siinä olleet köysitikkaat ylös, enkä päässy mitenkään mukaan... Oli rankkaa olla pikkusisko :D

Mitähän sitä tänäviikonloppuna sitten keksis. Ainaki yhtä kaveria pitäs nähdä, kun tulee Helsinkiin käymään :) Vois myös taas vähän avautua elämän tylsyydestä, mutta jätän toiseen kertaan..

We sing in our dreams

Helpotuksen huokaus, ainakin hetkeksi. Tällä hetkellä istun junassa, matkalla kotiseudulle ja testaanpa ajan kuluksi puhelimella postaamista. Tuntuu itse asiassa jostain syystä hyvältä päästä pois hetkeksi Helsingistä. Pari päivää mökillä ja poissa arkisista maisemista rentouttaa varmasti. Maanantaina palaan takaisin kotiin Maunon kanssa taas.

Taivaanrannan maalari

Pieni helpotuksen huokaus, tosin ei ihan tarpeeksi kuitenkaan. Töissä oli lähes yhtä stressaavaa, kuin mitä muinakin päivinä, mut pari pikkujuttua helpotti. Iltaa kohden oli muutenkin parempi fiilis. Pari ihmissuhdejuttua mistä olin vähän stressannu (joo ei pitäis, ainakaa näissä tapauksissa), helpotti. En ees oikeen taas ollu tajunnutkaan kuinka paljon mieltä vaivas noi jutut, ennenkun helpotti olo. Ehkä nyt on taas muutaman päivän ihan hyvä fiilis, pääsee kolmeks päiväks vapaallekin.

Kaivopuiston rannasta eiliseltä.

Kysyin yks päivä työkaverilta, et miten ihmiset jaksaa tavallista arkielämää. En tiiä oonko sitten vaan tosi keskenkasvunen enkä ymmärrä et sellasta elämä on, mut tylsistyn tosi helposti. En kestäis jos ois joku 8-16 duuni mis kaikki päivät olis samanlaisia, ihan liian hajottavaa sellanen. Oon tosi tyytyväinen siitä, että oma työ on vaihtelevaa ja työajat muuttuu. Parasta on arkivapaat, vaikka sitten onkin lauantaisin töissä välillä.

Niinku tossa yks päivä kirjottelinki, on tosi tylsää käydä vaan töissä ja tulla kotiin. Taino en mie tässä nyt oo kotiin tullu töistä vielä yhtenäkään päivänä tällä viikolla, keskustaan suunnannut Surutan kanssa samantien. Eilenkin käytiin vaan istuskelemassa kaivopuiston rannassa mattolaiturilla, vähän raitista meri-ilmaa. Tietenkään toi nyt ei oo tehny erikoisen hyvää unirytmille tai unen määrälle koko viikossa, kun myöhäinen kotiintulo joskus 11 jälkeen aiheuttaa myös sen, että nukkuminen tapahtuu siitä parin tunnin päästä vasta...

Tämmönen pieni tilannepäivitys perjantaiaamuun :)

Torstai on toivoa täynnä.

Vai onkohan sittenkään? Päätin äskettäin, että tänään keksin positiivista kaikista jutuista, kun meinaa kääntyä mieli negatiiviseksi. Pihalla on harmaata ja ankean näköistä, muttei kuitenkaan sada. Sinänsä positiivista, mutta negatiivista kuitenkin. Sain nimittäin uudet hienot saappaat, ja tahtoisin jo käyttää niitä, mutten voi jos ei sada vettä. Alunperin mielessäni olivat punaiset saappaat, ei ees välttämättä Hait, mutta kun noihin turkooseihin törmäsin niin valinta oli selvä. Mielestäni kyllä aika suolainen hinta kumisaappaista, mutta tällä kertaa meni jonkun muun rahat kun omat :D

Kuten sanottua, töissä on vähän stressaavaa (Eikai tää mikään yllätys pitäs kenellekään olla...) mutta tänään yritän olla sielläkin hyvillä fiiliksin ja stressaamatta. Sopii toivoa, ettei stressinaiheita tule enää lisää sieltä suunnalta. Positiivista on myös, että tänään on jo torstai eli huomenna on viikon vika työpäivä! Jeij. Lauantaiaamuna suuntaankin sitten tosiaan kotikotiin viikonlopuksi.

Äiti kävi täällä tuossa alkuviikosta ja vei kissan mukanaan, tuon sitten hänet kotiin samalla kun tuun ite viikonlopun jälkeen. Maukka on viimeeks ollu joulukuussa pois kotoa, joten nyt on kyllä ollu totuttelemista tähän hiljaisuuteen. Eilenkin kun tulin kotiin, olin jo odottanut vähän että siellä viikset näkyis heti ovenraosta rappukäytävään, mutta ei ollut ei :( Nyt ainakin huomaa miten tärkeä sekin pieni otus miulle on, kun on ankeeta ilman sitä.

Paljon olis asiaa tällä hetkellä, mutta myöhästyn vielä töistä tätä menoa jos en nyt lopeta kirjottamista... Palaamisiin siis. Kivempaa päivää kaikille ja itselleni myös!

Fake smiles, seen them all, I just don't need it

Pienimuotoista turhautumista on taas havaittavissa. Töitä, kotiin, ruokaa, nukkumaan. Töitä, kotiin, ruokaa... ja niin edelleen. Viime viikolla kuusi päivää putkeen, lauantai-iltana viihteelle. Oli yllättävän kivaa, mutta... no, paluu arkeen on edessä taas huomenaamulla. Iltavuoro töihin ei houkuta tällä hetkellä yhtään. Positiivista lienee se, että tällä viikolla töitä on ainoastaan neljänä päivänä, jonka jälkeen suuntana on taas kotikulmat ja kesämökki. Sopii toivoa hyvää säätä, aurinkoa ja hyvää ruokaa. Rentoutumista tuskin on erityisen paljoa luvassa, ohjelmassa olisi nimittäin kesämökin maalaus, mutta eri maisemissa kuitenkin pari päivää ja jonkun muun tekemien ruokien äärellä.




Mistäköhän tämä turhautuminen sitten edes oikeastaan johtuu, sitä en osaa sanoa. No, kuten sanottua, en halua jumiutua liikaa paikalleni, vaan pidän siitä, että jotain uutta on koko ajan menossa. Olen ollut hyvinkin tyytyväinen elämääni melkeinpä koko alkuvuoden, koska jotain on kokoajan ollut menossa. Siitäkin huolimatta, että kesä on pikkuhiljaa vihdoinkin täällä ja on tehty kaikkea kivaa Surutan kanssa tänäänkin, tuntuu silti ahdistavalta. Toisaalta työpaikka ei enää ole ollenkaan niin uusi ja jännä kuin tähän asti se on kolmisen kuukautta ollut, joten rutinoituminen on todennäköisesti suuri syy ankeuteen. Hassua kyllä sinänsä, vaikka lähes päivittäin oppii jotain uutta ja lisää vastuutakin on luvassa. Silti vaan jotenkin... tylsistyttää. Vähän tuntuu kettuilulta, kun olen niin pitkään iloinnut olevani onnellinen omassa elämässäni ja ihan happyhappyjoyjoy pienistäkin jutuista. Vaikka onhan se jo monta kertaa huomattu, ettei mikään kestä ikuisesti ja kaikki hyvä loppuu aikainaan..


Tällästä avautumista tällä kertaa, ehkä ens kerralla parempi fiilis. Tietäs vaan että mitä kivaa sitä sitten taas keksiskään.

Feeling good.

Kesän eka suokkireissu, check! Onkohan olemassa parempaa tapaa viettää rento aurinkoinen sunnuntaipäivä, kuin Suomenlinnassa hengailu. Pikainen paattireissu kauppatorilta ja tuntuu kun ois jossain huikeesti kauempanakin. Teki oikeen hyvää rentoilla yks päivä ihan rauhassa, kun ties että luvassa on pitkä työviikko. Tälleen sateisena maanantai-iltana kun näitä kuvia kattoo, niin tuntuu melkein uskomattomalta ajatella edes, että noi on tosiaan ihan vasta eilen otettuja. Oltiin liikkeellä vasta myöhäisestä iltapäivästä iltaan saakka, mutta silti tarkeni hienosti sortseissa ja topissa. Ah, kesä ihan parasta.

Lauantai-iltana tuli käytyä avaamassa myös terassikausi. Tarkotus oli ottaa puistossa rauhassa pari, mutta vielä sitten ajauduttiin terassille. Punkkulasillisten ääressä viihtyi yömyöhään. Meininki tuntu hyvältä, vaikka oltiinkin kämppiksen kanssa omassa pöydässämme kaksin. Ihmiset oli jotenkin rentoja kaikki muutkin, ilmassa oikeinväreili hyvä fiilis.

Kai se on lopulta vastattava Ellalta saamaani haasteeseenkin.

1. Suurin intohimosi?

- En oikee tiiä, taidan olla aika laimee ihminen. Tykkään vähän kaikesta, enkä vihaa oikeen mitään. Eipä siis taida suuria intohimojakaan elämästä löytyä :D Oompa nolo. Lame. :D  

2. Mikä on paras luonteenpiirteesi ja mitä tulisi vielä kehittää?

- No kaikki! Enkä oo vielä löytäny mitään kehitettävää, ehheh :D Eivaan. Tuun aika helposti toimeen (lähes) kaikkien ihmisten kanssa jos vaan haluan, oon aika spontaani elämässäni tietyissä tilanteissa. Kärsivällisyydessä on aina kehitettävää, sekä voisin lakata murehtimasta (varsinkin etukäteen) joitain juttuja.  

3. Mitä et koskaan tulisi tekemään?

- Tää on iisi. Never say never. ;)  

4. Mitä olet aina halunnut tehdä? Ja miksi sitä et ole vielä toteuttanut?

- En nyt tiiä "aina", mutta haluisin kokeilla kaikkea jännää, enkä jumittua liikaa paikalleni. Matkustella (yksin sekä seurassa), hypätä benjin, hankkia koiran.. pääasiallisesti esteenä raha(ttomuus) ja väärät ajankohdat.  

5. Minkälaisen persoonan kanssa et tule toimeen?

- Noo, kuten sanottua, melkein kaikkien kanssa tuun. Muttamutta, liian itsekeskeiset ihmiset ärsyttää. Saa ja pitää olla itsekäs, mutta myös ajatella muitakin joskus.

 

6. Miten olet muuttunut ajankuluessa?

- Niin minkä ajan kuluessa? Viimeaikoina ainakin luulen oppineeni itestäni (sekä muutamista läheisistä) uusia puolia. Toisaalta oon aika sama ihminen vieläkin, verrattuna vaikka parin vuoden takaiseen. Siitä taakse päin en sitten ehkä kuitenkaan. Pientä aikuistumista on ehkä ollut havaittavissa omilleen muuton jälkeen, mutta vaan ihan pientä :D  

7. 7. ihanaa asiaa mitä tulee mieleen

- Kesä, suklaa, aurinko, jäätelö, kissa(t), hyvä ruoka, ystävät. nam.  

8. Postaukseen liittyen: mitä sana terveys sinulle merkitsee?

- Ei ainakaan omia elämäntapojani :--D Hyvää oloa omasta ruumiista ja mielestä. Ei-sairautta.  

9. Mitä kuuluu (sinun) onneen?

- Pienet ja isommat jutut. Tietynlainen vaihtelevuus elämässä, ettei oo liian tylsää. Tällä hetkellä ehkä toisaalta mietityttää, että oonko vähän pysähtynyt paikalleni. Pääasiassa kaikki on ihan kivasti jepajee, mutta... en tiiä.  

10. Jos pitäisi luopua jostain jokapäivisesta asiasta, mikä se olisi?

- Hmmh, mitähän jokapäivästä miun elämässä ees on. Voisin luopua työmatkoista haha. Emt, ei tuu kyllä mieleen mitään..

11. Minkä hyvän teon aiot tehdä tänään (kysymys olettaa aikomuksesi tehdä jotain) :D

-Aikomukseni ei oo tehdä kyl enää mitää. Sopiiks se, kun eilen otettiin japsituristeista ystävällisesti kuva että pääsivät koko sakki samaan kuvaan. Eikä ne ees pyytäny, vaan oltiin oma-aloitteisia! :)  

Pitäs tässä kai oikeesti keksiä uudet kysymykset joillekin seuraaville, mutta enpäs nyt haasta ketään :P

Paistaispa taas aurinko.