En tiedä kuka minua (tai ketään muutakaan) oli yrittänyt huijata jostain niinsanotusta herkuttomasta helmikuusta, sillä kaukana tää on siitä ollut. Vähän normaalia vähemmän on tullut ehkä karkkia ostettua, mutta kuten kuvatkin kertovat, ei ilman ole pärjätty. Jostain nurkan takaa sitä on välillä jotain ilmestynyt, menneenä viikonloppunakin söin suklaakakkua ja suklaata muutenkin. Ai mikä itsehillintä?
Otsikkoon jotenkin myös viitatakseni, täytyy jatkaa, ettei sillä ja herkuttomuudella ainakaan ole mitään yhteistä. Tänään vain tuli taas jonkinlainen tajuaminen (uuden työpaikan myötä itseasiassa), että elämä on aika kivaa. Tuntuu, että melko pitkälti kaikki on omassa elämässäni raiteillaan. Tietenkin olisi aina pyrkimys täydellisempään onneen ja elämään, mutta täytyy sanoa että vaikka jotain tästä puuttuukin, niin aika paljon minulla silti on. Kaikki aikanaan, eikai tässä varsinaisesti kiirekään mihinkään ole.
Ovelasti raivokkaan näköinen kissa leikkiensä keskeltä tähän väliin, ettei seuraavan kuvan tajua sisältävän taas jotain syötävää. Sain vihdoin käyttööni joulukuussa valmistujaislahjaksi saamani kahvikupin ja lautasen. Olen joskus ikuisuuksia sitten ihaillut samannäköisellä kahvalla varustettua kahvikuppia, mutta en enää muista edes missä niitä olin nähnyt. Itseasiassa olin unohtanut kyseisten kuppien olemassaolon ennenkuin näin tämän kuppi-lautasparin käärittyäni ne paketista ulos. Olisihan noille kiva löytää kaverit jossain vaiheessa vaikkapa :)
Seuraava onnenhetkeni olkoon (kuin samaa sanomatonta linjaa jatkaakseni) ruokahetki. Palaillaan!
